pt 53 - paluu todellisuuteen

hei! olin jo heittänyt roskiin kaikki ajatukset tän blogin jatkamisesta mutta onneksi en mennyt poistamaan mitään koska aion aloittaa alusta! paino on tällä hetkellä sellaset 85kg ja mä vihaan vihaan VIHAAN itseäni sen takia. vihaan sitä miltä mä näytän, vihaan sitä että oon päästänyt itseni tähän kuntoon. no, eiköhän motivaatio ainakin ole siis kohdillaan (:

elämäntilanteesta sen verran että joo seurustelen taas, opiskelen täällä keskellä metsää ja asiat on silleen aika hyvällä mallilla. paitsi painon suhteen. oon myöskin saanut lopetettua nää mun unilääkkeet jotka sitä painoa toi lisää ja aiheutti hullut munchiesit joka ilta, eli tänkin takia koen että nyt ois hyvä hetki ottaa itteään niskasta kiinni ja pudottaa kaikki ylimääränen vittuun tästä kropasta. :)

oon tässä selaillu muutamia dieettejä netistä, haluisin hyvän startin jotta se alun hyvä fiilis ja nopea painon putoaminen kohentais motivaatiota entisestään. kasvissyöjänä on vaan vähän vaikea löytää mitään oikeesti tehokasta dieettiä koska toi proteiinien saanti on muutenkin ongelma. kämppiksen kanssa mietittiin et joku salaattidieetti vois olla kiva mutta täytyy nyt vielä miettiä noita. ainakin kiloklubiin alan kirjata ylös kaikki liikkumiset ja syömiset, se on aika hyvä motivaattori.

nyt lähen pelailee korttia kämppisten kanssa, nähdään :---)

ps, katellessani noita kuvia weheartitistä tuntuu ku oisin kotona, ihanaa!

pt 52 - VOI VITUN VITUN VITTU

hei taas. kerroinko edellisessä postauksessa siitä että erottiin poikaystävän kans? no, taisin kertoa. erottiin siis sunnuntaina yhteisestä päätöksestä, ja eilen keskiviikkona kaipasin tosi kipeesti juttuseuraa kun mua masensi. poikaystävä oli koneella pelaamassa eli se ei taaskaan halunnut / voinut / jaksanut jutella, ja varsinkin kun olisin halunnut puhua erosta ni se ei ehkä muutenkaan ollut mahdollinen vaihtoehto.

kaikki mun kaverit sitten oli jossain pyllyssä eikä ne ehtiny näkemään mua. nnnno. eeliksen kaveriporukassa (johon aika hyvin pääsin sisään) on yks tällanen poika, sanotaan nyt vaikka anssi (nimi muutettu, en halua todellakaan että kukaan tunnistaa mua tästä). Olin monta kertaa aiemmin käyny anssin kanssa syvällisiä keskusteluja ties missä ja aina jos lähettiin isommalla porukalla baariin tai oli vaikka jotkut kotibileet ni viihdyttiin toistemme seurassa aika hyvin. KAVERITASOLLA SIIS.

no anssilla nyt sattui sitten olemaan eilen aikaa nähdä mua ja me mentiin pussikaljalle, mut ei meidän juttelusta tullu mitään ku jotku spurgut tuli koko ajan hölisemään siihen viereen ja käyttämään meitä välikätenä niiden riidassa... mentiin sit anssin kämpille, se asuu siis yksin kaksiossa (saanu suhteilla sen kämpän, se oli ihanaihanaihana, kämppä siis). juteltiin syvällisiä jonkun aikaa siinä ja juotiin bisseä ja poltettiin röökiä ja sit meidän jutut meni jossain vaiheessa vähän likasemmiks (joskus aikasemmin poikaystävä ja muut tästä kyseisestä kaveriporukasta oli väittäny et anssi on ihastunu muhun, ja rohkenin kysymään siltä et onko se totta). Siinäpä vasta syvällisyyksiin päästiinkin.

anssi sanoi että sillä ei oo minkäänlaisia romanttisia tunteita mua kohtaan, mutta että kaverina se tykkää musta tosi paljon. ja se sanoi myös että mä olen erittäin viehättävä nainen sen mielestä. hmm.... aa oon niin sekasin ttästä kaikesta etten tiedä mitä kirjoittaa. siis no mä selitin (olin jo aiemminkin kyllä maininnut asiasta) sille sit et mulla on sama tilanne sitä kohtaan, ja että mä niiiiiiiiiin kaipaisin tän mun lähestulkoon seksittömän juuri päättyneen suhteen jälkeen sellasta vapautta et vois vaan harrastaa yhden yön juttuja ja tehä mitä haluaa ja mennä minne ikinä tekis mieli. noh, sänkyynhän me siinä sitten päädyttiin. likaisia yksityiskohtia ette varmaan halua kuulla mutta voin sanoa että se oli jotain ihanaa. Vaikka vähän turhan rajua ehkä mulle. mutta kivaa silti. nnoh me makoiltiin hetki siinä ja polteltiin röökiä ja juotiin bisseä parvekkeella ja sit mä päätin et mun on aika lähteä kotiin.

lähdin kotiin siis puol 1, olin kotona puol 2, ja mulla oli tänä aamuna eli just äsken hammaslääkäri kahdeksalta. nukuin ehkä maksimissaan kolme tuntia. ja syy tähän on seuraava:

tulen kotiin, poikaystävä on vielä hereillä ja koneella. se kysyy että "oliks kivaaa", mihin mä vastaan että joo. sit se kysyi että mitä me tehtiin. tässä kohtaa mä heitin sellasen "no mitäs luulisit ;)" -kommentin vähän niinkun vitsinä ja testinä siitä että miten se ottais asian. se oli sillee et no emmä tiedä ja sit mä sanoin että no me vaan juteltiin. kysyin sit et oisko sitä haitannu jos oltais tehty jotain muuta, ja se sano että kyllä. menin sit siinä röökille ja tein jotain muuta, ja kun olin menossa nukkumaan ja kävin hakemassa meidän makkarista (jossa poikaystävä siis oli pelaamassa) jotain ni poikaystävä keskeytti pelin ja kysyi: "Ootko ihan varma ettette tehny mitään?" ja mä vastasin että "joo, etkö usko mua" ja se sano että ei usko. NNOH sitten kysyin siltä että onko se oikeesti varma että se haluaa kuulla. oli kuulemma varma. no mä sit kerroin sille kaiken.

ja se on nyt äärimmäisen surullinen, ehkä vähän vihanenkin, ja musta tuntuu tosi pahalta. mä nään anssia tänään nopeesti ku mulla jäi pari tavaraa sinne ja mä en tiedä. ää, vaikeeta. oho. huomasin että oon koko ajan puhunu poikaystävästä, vaikka tarkoitan exää. nimetään nyt hänet sitten vaikka eemeliksi. en haluais että eemeli on surullinen, mutta mun pitää nyt vaan antaa sille aikaa. ei ois pitäny kertoa. eemelin mielestä oli hyvä et kerroin vaikka sitä sattuukin. perkelevittusaatanajumalautA. :)

pt 51

heipähei taas.

erottiin poikaystävän kanssa sunnuntaina. mulla on aika helpottunut fiilis, silti vähän haikea. se oli yhteinen päätös, ollaan oltu niin paljon niin kaverillisia lähinnä. jatketaan hyvinä ystävinä, ainakin koitetaan, ja sovittiin et ollaan viel friends with benefits... tässä tosin benefits = halailu ja söpöily. ehkä joskus harvoin seksi.

ja mikään ei oo peruuttamatonta, tai no on varmasti aika monetkin asiat. mutta ei tämä, niin jos molemmat kokee että tuli tehtyä väärä ratkaisu ni voidaan palata yhteen. oltiin kuitenkin molemmat sitä mieltä että sen jälkeen kun oon lähtenyt opiskelemaan (muutan 1.9. eli alle 2 viikon päästä) me luultavasti tultais kuitenkin eroamaan ensimmäisten kuukausien aikana... on jotenkin paljon helpompaa go with the flow ja antaa asioiden mennä niinkuin ne menee. kaukosuhde ois ollut kuitenkin raastava, täynnä mustasukkaisuutta ja ikäviä fiiliksiä ni näin on ehkä helpompi alottaa se uus koulu. varsinkin kun sain sieltä solukämpän ni väkisinkin tutustun uusiin ihmisiin :-)

sain lisää zopinoxeja mutta mulla on nyt koko ajan huono olo... voisin soittaa lääkäriin ja käydä hakemassa saikkua, tuntuu koko ajan että oksennan. olisikohan se jotain alitajuista ahdistuneisuutta? en usko. mut eihän sitä voi tietää.

"nyt apteekista pelastuksen noudan, nuori tyttö lyö pillerit kouraan."

with love, sillie

pt 50 - life is as simple as the mind it lives in

haloo ihmiset, missä te kaikki ootte! haluun lukee laihdutusblogeja thispomerkeissä mut kukaan ei enää päivittele blogejaan :--(

eilen meni ihan överiksi syömisten kanssa. oltiin äidin luona lohjalla ja grillattiin ni söin sitten vähän kaikkea kakkaa mitä ei ois pitäny syödä. mut äippä sano mulle heti kun näki että "ootpas sä laihtunu! wautsi wau." ja siitä tuli aika sikahyvä fiilis ^^

tänään mun ois tarkotus mennä parin uudehkon kaverin kanssa bisselle, ja plääni onkin etten hirveesti sitten syö mitään päivällä ettei kalorit nousis ihan taivaisiin...

ja hei jee, puolessavälissä sataa ollaan postauksien kanssa! mun pitää nyt lähteä etsiskelemään uusia blogeja kun noi mun lukemat elää aika aktiivista hiljaiseloa >:(

see you, bye!

pt 49

!!!!!!! oon laihtunu 4 kiloa, painoin toissapäivänä lääkärissä käydessäni 81.2kg! jeeeee oon iloinen. äsken söin kaks palaa pizzaa mut ei mulla oo siitä huono omatunto ku oon syöny sen lisäks tänään vaan 4 porkkanaa ja yhden appelsiinin.

kaikki kenelle oon kertonu tästä mun älyttömästä lihomisesta on ollu tosi ihmeissään, en kuulemma näytä yhtään siltä että painaisin +80kg. kyllä musta kuulemma huomaa että oon vähän "turvonnut", niinkun itekkin oon huomannu, mutta emmä tajua miten toi paino NOIN korkea on. kerroin lääkehouruissa poikaystävällekin ja se oli ihan wtf. toisaalta mua harmittaa et kerroin sille, mutta se myös lisäs motivaatiota. paljon. sanoin sille myös että saa mielellään antaa palautetta jos huomaa että oon laihtunu, ja tänään se sanoi että mun masu näyttää hirmu pieneltä (vaihdoin vaatteita sen edessä, en oo tehny sitä varmaan vuoteen!).

mulla on lääkeongelma! zopinoxit on loppu, sain vähän panacodeja ku on ollu ton nenän kanssa ongelmia taas. (oonkohan kirjottanu tänne siitä nenäleikkauksesta? oon varmaan. mut mielen virkistyksenä: mun nenän sisällä olevat jotku aukot laajennettiin tän vuoden alusta ku mulla oli koko ajan poskiontelontulehduksia. fess-leikkaus se nimi tais olla.)
panacodit on ihan kivoja, niistä tulee silleen fyysisesti rento olo ja hetkellisesti mielikin paranee, mut jotenkin mun elämänhalu on ihan poissa ja mieliala heittelee hirveesti. se varmaan voi kyllä johtuu siitäkin että oon niitä ketipinoreita vähentäny radikaalisti.

kamalaa, en edes muista oonko kirjottanu tänne ketipinoreista. oon varmaan. tää on näitä haittapuolia lääkkeiden kanssa leikkimisessä. mun muisti on huonontunu ihan älyttömästi. oikeesti, jos en kirjota kalenteriin tyyliin jotain että oon näkemässä hyvää ystävää ni en muista sitä ollenkaan; esimerkiks jos illalla ollaan sovittu et nähdään seuraavana päivänä ni mulla ei välttämättä oo mitään muistikuvaa ennenku joku asia muistuttaa siitä. vähän ku ois alkoholin kanssa lätränny silleen et muisti pätkii.

panacodeissa ja zopinoxeissa on molemmissa se hyvä puoli et ne vie ruokahalun. zopinox myös silleen virkistää et haluun lähtee ulos seikkailemaan tai puuhailla koko ajan jotain. panacod taas väsyttää. plaah. hirvee avautuminen... :D

ostin tänään spotify premiumin! nyt voin käyttää sitä puhelimessakin jeeeeeee. damdidam en tiedä mistä kirjottaisin tai mitä tekisin, mulla on koko ajan vähän ahdistunut olo (oon saikulla ku flunssa + vatsa ihan sekasin, mikä johtuu varmaan kaikista lääkkeistä). huomenna meen lohjalle äidin ja pikkuveljen luo, sit poikaystävä tulee kans illemmalla ja grillataan yhdessä. sit illemmalla ku poikaystävä (toivottavasti ja luultavasti) on lähteny takas helsinkiin, nään mun vanhaa säätöä :D kerroin siit kyl poikaystävälle, eikä mulla siis oo mitään tunteita sitä säätöä kohtaan enää mut jotenkin tuntuu hassulta nähdä sitä. päädyin vaan yks päivä juttelemaan sen kanssa fbssä ja sit jutut meni aika syvällisiks ja sovittiin et käydään bissellä.

mä tässä pohdiskelen että pitäiskö mun avata viinipullo jos ahdistus hetkeks helpottais mutta en ehkä uskalla kun oon ottanu panacodeja, niiden yhteiskäyttö voi johtaa hengitys- ja sydäntoimintojen pysähtymiseen........................ ♥ tästä tulikin mieleen et eilen näin yhtä kaveria, ja ruvettiin puhuu itsemurhasta, siis ihan objektiivisesti. ei mitenkään silleen et joo nyt hypätään sillalta alas ja kuollaan molemmat. mietittiin vaan et mikä ois helpoin ja mukavin tapa tehä itsemurha. mä oon aina ajatellu et haluaisin vaan vetää jotain unilääkkeitä yliannostuksen niin et vaan nukahtaisin pois, mut olin jotenkin hirmu yllättyny mun kaverin mielipiteestä: se sanoi että koska se rakastaa pyöräilyä ni se haluais kuolla pyöräillessään niin että se esim jäis auton alle, niin että se kuolis silmänräpäyksessä eikä ehtis tuntea mitään tuskaa.

kylläpäs mä nyt lörpöttelen. taidan mennä lukee potteria, oon alottanu niiden lukemisen taas alusta (ehkä kolmaskymmenes kerta).

AAAAAAAAAAAAAAAAAAERRRRRRRRRRÖLSDKFÖLSKD mun kone lagaa hirveesti.

pt 48

Heipähei taas! Olen nyt vähän tokkurainen mutta yritän kirjoittaa suhteellisen selkeää tekstiä. Paitsi että nyt tässä välissä kyllä pitää ensin lukea, mitä viimeksi olen kirjoittanut niin siitä sitten voin kertoa eteenpäin! *lukee ja säätää ja lukee ja naureskelee* noniin!

eli viime viikko meni hyvin syömisten ja liikunnan osalta, ja pääosin myöskin olin lääketokkurassa kaiken aikaa... tuparit ei ollu niin hirveen kivat, mulla ei ollu yhtään bilefiilis ja sit ku alkoholi jotenkin väsyttää mua kamalasti ja plaah emmä tiedä! olin vähän angstinen ja silleen mut oli ihan kivaa istua vaan sellasen suht pikkuporukan kans ja viettää iltaa ja syödä (!!!!!!!!!TÄMÄ OLI PAHA, SÖIN vaikka mitä paskaa ja näin mut ajattelin et ei maailma siihen kaadu) kaikkea hyvää ja keskustella syntyjä syviä.

työviikko on alkanu nyt sitten aika RAIVOSTUTTAVISSA merkeissä. menin töihin ja siellä oli kamala sotku ku viikonloppuna oli ollu sellasia työntekijöitä kioskilla jotka ei siellä mitään ollu osannu tehdä. plus että mulla oli harjoittelijana uus kioskiesimies ja meidän kemiat ei NIIIIIIIIIN menny yks yhteen. se oli omituinen.

stressaaaaaaaa kaikki. mut tänään oon taas syöny tosi vähän ja hyvin ja kohta lähden ulos vaeltelemaan!



ps, tässä mun uus tatska:

pt 47

heipsan. tämä on pikapostaus, koska olen niin kuolemanväsymyt että pakko mennä just nukkumaan. syömiset on menny hyvin, liikunta ihan jees. vyötäröltä on lähtenyt 3-4cm! :--) jee olen iloinen.

oon nyt ollut töissä 5 pv, sit huomenna on vapaapäivä ja sit taas töihin. onneks ens viikonloppu on vapaa ja mulla on läksiäiset :)

mut nyt nukkumaan ja näkemään ihania unia kauniista kukkaniityistä ja sateenkaarenvärisistä yksisarvisista.

♥