kaikki kenelle oon kertonu tästä mun älyttömästä lihomisesta on ollu tosi ihmeissään, en kuulemma näytä yhtään siltä että painaisin +80kg. kyllä musta kuulemma huomaa että oon vähän "turvonnut", niinkun itekkin oon huomannu, mutta emmä tajua miten toi paino NOIN korkea on. kerroin lääkehouruissa poikaystävällekin ja se oli ihan wtf. toisaalta mua harmittaa et kerroin sille, mutta se myös lisäs motivaatiota. paljon. sanoin sille myös että saa mielellään antaa palautetta jos huomaa että oon laihtunu, ja tänään se sanoi että mun masu näyttää hirmu pieneltä (vaihdoin vaatteita sen edessä, en oo tehny sitä varmaan vuoteen!).
mulla on lääkeongelma! zopinoxit on loppu, sain vähän panacodeja ku on ollu ton nenän kanssa ongelmia taas. (oonkohan kirjottanu tänne siitä nenäleikkauksesta? oon varmaan. mut mielen virkistyksenä: mun nenän sisällä olevat jotku aukot laajennettiin tän vuoden alusta ku mulla oli koko ajan poskiontelontulehduksia. fess-leikkaus se nimi tais olla.)
panacodit on ihan kivoja, niistä tulee silleen fyysisesti rento olo ja hetkellisesti mielikin paranee, mut jotenkin mun elämänhalu on ihan poissa ja mieliala heittelee hirveesti. se varmaan voi kyllä johtuu siitäkin että oon niitä ketipinoreita vähentäny radikaalisti.
kamalaa, en edes muista oonko kirjottanu tänne ketipinoreista. oon varmaan. tää on näitä haittapuolia lääkkeiden kanssa leikkimisessä. mun muisti on huonontunu ihan älyttömästi. oikeesti, jos en kirjota kalenteriin tyyliin jotain että oon näkemässä hyvää ystävää ni en muista sitä ollenkaan; esimerkiks jos illalla ollaan sovittu et nähdään seuraavana päivänä ni mulla ei välttämättä oo mitään muistikuvaa ennenku joku asia muistuttaa siitä. vähän ku ois alkoholin kanssa lätränny silleen et muisti pätkii.
panacodeissa ja zopinoxeissa on molemmissa se hyvä puoli et ne vie ruokahalun. zopinox myös silleen virkistää et haluun lähtee ulos seikkailemaan tai puuhailla koko ajan jotain. panacod taas väsyttää. plaah. hirvee avautuminen... :D
ostin tänään spotify premiumin! nyt voin käyttää sitä puhelimessakin jeeeeeee. damdidam en tiedä mistä kirjottaisin tai mitä tekisin, mulla on koko ajan vähän ahdistunut olo (oon saikulla ku flunssa + vatsa ihan sekasin, mikä johtuu varmaan kaikista lääkkeistä). huomenna meen lohjalle äidin ja pikkuveljen luo, sit poikaystävä tulee kans illemmalla ja grillataan yhdessä. sit illemmalla ku poikaystävä (toivottavasti ja luultavasti) on lähteny takas helsinkiin, nään mun vanhaa säätöä :D kerroin siit kyl poikaystävälle, eikä mulla siis oo mitään tunteita sitä säätöä kohtaan enää mut jotenkin tuntuu hassulta nähdä sitä. päädyin vaan yks päivä juttelemaan sen kanssa fbssä ja sit jutut meni aika syvällisiks ja sovittiin et käydään bissellä.
mä tässä pohdiskelen että pitäiskö mun avata viinipullo jos ahdistus hetkeks helpottais mutta en ehkä uskalla kun oon ottanu panacodeja, niiden yhteiskäyttö voi johtaa hengitys- ja sydäntoimintojen pysähtymiseen........................ ♥ tästä tulikin mieleen et eilen näin yhtä kaveria, ja ruvettiin puhuu itsemurhasta, siis ihan objektiivisesti. ei mitenkään silleen et joo nyt hypätään sillalta alas ja kuollaan molemmat. mietittiin vaan et mikä ois helpoin ja mukavin tapa tehä itsemurha. mä oon aina ajatellu et haluaisin vaan vetää jotain unilääkkeitä yliannostuksen niin et vaan nukahtaisin pois, mut olin jotenkin hirmu yllättyny mun kaverin mielipiteestä: se sanoi että koska se rakastaa pyöräilyä ni se haluais kuolla pyöräillessään niin että se esim jäis auton alle, niin että se kuolis silmänräpäyksessä eikä ehtis tuntea mitään tuskaa.
kylläpäs mä nyt lörpöttelen. taidan mennä lukee potteria, oon alottanu niiden lukemisen taas alusta (ehkä kolmaskymmenes kerta).
AAAAAAAAAAAAAAAAAAERRRRRRRRRRÖLSDKFÖLSKD mun kone lagaa hirveesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti