pt 3

huh mikä päivä! oon syönyt aika vähäsen ja lähes kaikki se vähä on tullut saman tien ulos... jep, oon taas ajautunut/ajautumassa oksennuskierteeseen mutta jotenkin en edes jaksa pitää sitä mitenkään huolestuttavana asiana. haluaisin vaan niin kovin olla pikkuriikkisen litteävatsainen ja kevyt ja hoikka ja ja ja ja....

itseasiassa kävin tässä vanhempien luona (asun siis poikaystävän kanssa) ja siellä kävin vaa'alla, omg..... tasan 70kg, tosin kyllä se vaaka on aika antiikkinen ja sellanen epädigitalisoitu niin en menis vannomaan tuloksen oikeellisuudesta :D

hmmm, tosiaan mun kaks kaveria tietää nyt tällä hetkellä tästä että bulimia taas nostaa mun elämässä päätään. toinen oli vaan silleen ok, se nyt on muutenkin aika sellanen hiljanen eikä oikeestaan hirveesti jakele neuvoja tai mitään suurempia elämänviisauksia vaan elelee enemmänkin omissa angsteissaan ja tuijottaa omaa napaansa (kauniisti sanottu...). toinen taas oli tapansa mukaan melkeenpä vihainen ja vaati että mun pitäis kertoa mun poikaystävälle. en vaan jotenkin just tällä hetkellä halua enkä ehkä oikeen edes voi, kun just tänään se (poikaystävä siis) _itki_ mulle sitä että meillä menee niin vituiks ja mä olen julma enkä ajattele sitä ja plaaplaaplaa. taustalla tässä on siis se että oon nyt joulun ajoista asti ollut aika maassa ja sain taas mielialalääkkeet, viimeksi söin niitä joskus lukion ekalla eli kaks, melkeen kolme vuotta sitten. enkä myöskään ihan siis sen takia halua kertoa poikaystävälle kun tiedän että se estäis mua tai ainakin yrittäis estää, ja mä nyt haluaisin rauhassa tehdä kaikkeni laihduttamisen eteen.

tuleepas sekavaa tekstiä, toisaalta mun pääkin on tällä hetkellä aika hiton sekasin. ehkä tässä vielä tulevaisuudessa selvii tarkemmin siitä että kuka oon ja mitä ajattelen.
ensimmäistä lukijaa odotellessa :)

PS. toi kuva tuossa aaaaaaaaaaaaaaaaaaaa se on jotain niin ah motivoivaa, voisin tapetoida kämppäni seinät tollasilla >:)